torstai 25. syyskuuta 2014

Kurdish movie: Turtles can fly

Haeskelin kurdinkieleen liittyviä juttuja ja törmäsin elokuvaan Turtles can fly (Kûsî Jî Dikarin Bifirin). Se on vuonna 2004 ilmestynyt sota draama elokuva. Tapahtumat sijoittuvat Irakin Kurdistanissa olevaan pakolaisleiriin, jossa odotetaan Amerikan hyökkäystä Irakiin. Pääosissa ovat kurdilapset.

Vaikka elokuva on 10 vuoden takaa, siinä on varmasti (ikävä kyllä) paljon sitä samaa tuskaa, mitä tälläkin hetkellä Irakissa on. En halua sen enempää paljastaa juonesta. Eikä kannata etukäteen lukea mitään juonikuvauksia, esim. Wikipediasta. Luin muutaman nyt jälkikäteen ja kertoivat vähän liiankin tarkasti elokuvasta.

http://movies-i-liked.blogspot.fi/2010/06/turtles-can-fly-iranian.html
Agrin
http://38.media.tumblr.com/c2307c32379a211825d4a868933b50e5/tumblr_n74id7hJyQ1r76t5ro4_1280.jpg
Pikkuinen Riga, jolla on niin kovin hellyyttäviä ilmeitä ja eleitä.

Elokuva löytyy täältä ja siinä on englanninkielinen tekstitys. Kesto n. 90 min.


Jos joku tietää muita netistä löytyviä kurdi (sorani) elokuvia, joissa on englanninkielinen tekstitys, niin laittakaa linkkiä. Olisi tarkoituksena opetella kurdia katsomalla elokuvia. Mieheni oppi puhumaan turkkia katsomalla turkkilaisia ohjelmia, joten kaipa minäkin jotain opin. Jonkun verran olen myös seurannut Gem kurd kanavaa ja sieltä Harim Sultan ohjelmaa.

Ps. varatkaa nenäliinoja elokuvaa varten :'(

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kuvapostaus: Ostoksilla Suleymaniahin basaarilla

Ajattelin nyt sittenkin ensin kirjoittaa tämän ostospostauksen, koska on huomattavasti nopeampi kirjoittaa kuin hääpostaus (no tosin kyllä tähänkin meni aikaa). Innostuin vähän laittamaan kuvia niin ostoksista kuin basaarialueeltakin.

Ehdin tosiaan käydä jopa kahteen kertaan Sofian kanssa shoppailemassa. Miehenikin on jo onneksi tajunnut, että mut kannattaa päästää Sofian kanssa shoppailemaan. Mieheni kun ei oikein jaksa (eikä ymmärräkään) tällaista harrastusta :D. Ja jos menen mieheni kanssa, niin mä en pysty mitään ostamaan omalla rahalla. Mieheni rahoja en halua tuhlata. Joten loppujen lopuksi kumpikin on tyytyväinen tähän järjestelyyn.

Paras aika shoppailuun on aamupäivällä/päivällä kuumuudesta huolimatta. Nyt ainakin sunnuntai illalla oli ihmisiä niin paljon, että ei siinä pysty keskittymään muuhun kuin tien raivaamiseen. Miehenikin oli ihan ihmeissään, sillä ennen Suleymaniahissa ei ole niin paljon ihmisiä ollut. ISIS on tässäkin takana, sillä Kurdistanin alueelle on päästetty paljon ihmisiä Irakin puolelta. Tällä reissulla jopa kolme kertaa minua ja Sofiaakin on luultu arabeiksi! No kaikki ei oleta ääneen, joten varmasti enemmänkin on näitä. Ilmeisesti kaikki muut jotka eivät näytä kurdeilta ovat automaattisesti arabeja (ulkonäöstä huolimatta). Ensi kerralla (jos vaan ymmärrän ja osaan) huudan olevani SUOMESTA :D. No ehkä kuitenkin tässä tilanteessa on parempi pitää matalaa profiilia. Kunhan ei nyt ainakaan USAsta kerro olevansa.


Ensimmäinen shoppailupäivä oli heti maanantaina puolikuntoisena. Mukaan lähti vaikka mitä. Voi että oli ihanaa tuhlata kerrankin rahaa kymmeniä tuhansia :D.

Tältä päivältä kuvia tuli otettua ainoastaan tämä yksi kangaskaupasta. Kantamista oli niin paljon, ettei oikein pystynyt tähän kuvaamiseen keskittymään.


Tällä reissulla matkaan tarttui seuraavia:
  • Kangaskaupat on aivan ihania. Ostin kaksi maksimekko kangasta. Niistä ei ole nyt kuvaa, koska jätin ne ommeltavaksi siskolle. Toinen oli liilakuviollinen ja toinen sinikuviollinen. Yhden maksimekon hinnaksi tulee 5000 dinaaria (3,35 e), kun sen ostaa kankaana. Valmiina ostettavat maksimekot taisivat olla n. 20 000 dinaaria (13,41 e). Yhden maksikankaan sain vielä siskolta ja Sofialta myös valmiiksi ommellun. Mieheni veljen vaimo antoi myös maksimekon (sekä pitsimekon alle), koska käyttämäni oli muka liian iso. Jokohan mulla on maksimekkoja tarpeeksi? No ei, tietenkään! :D
Parhaimman värinen seteli, 25 000 dinaaria (16,77 e)
  • Tummanharmaa pitkähihainen paita. Vasta kotona huomasin olkapäissä "tahrat". Aurinko oli haalistanut kankaan ruskehtavaksi. Vähän harmitti, vaikka eihän tämä kallis ollut. Voi sitä ainakin kotioloissa käyttää. Muistaakseni 5000 dinaaria (3,35 e).

  • Musta leveä hame. Aivan ihana hame, joka ei rypisty ja laahaa lähes maata. Mukana oli myös vyö. Hinta muistaakseni 10 000 dinaaria (6,71 e).

Hameen vyö.
  • Veljen vaimolta sain toisen hameen. Se on kyllä hieman liian pieni. Mutta voi käyttää, jos paita on tarpeeksi pitkä.
  • Pinkki huivi oli taas pakko ostaa :D. Aivan ihana. Hinta oli muistaakseni 2000 dinaaria (1,36 e). Huivejakaan ei voi olla koskaan liikaa, eihän?
  • Daya (äiti) antoi minulle ruskean huivin. Tässä kuvassa ollaan syömässä serkkujen ja siskon luona.

  • Pitkään on pitänyt ostaa rukousasu, jonka voi vaan heittää päälle, ajattelematta mitä on alla. Kuvassa näkyy vain pääaukko, mutta on siis lähes maahan asti. Pidemmän olisin vielä halunnut, tämän kanssa kun joutuu laittamaan sukat. Hinta oli ehkäpä 8000 dinaaria (5,37 e). En oikein muista enää.

  • Aina tuntuu, että tuuli vie huivin mennessään. Silloin kätevintä on laittaa peittävä alushuivi. Tosin tämä on liian kuuma vaihtoehto +40 asteen helteeseen. Kuva on ehkä hieman epäselvä, mutta on jotakuinkun tämän näköinen. Hintaa en taaskaan muista, mutta olisiko ollut 5000 dinaaria (3,35 e).
  • Tämän alushuivin sain siskolta. Edessä bling bling koristus.




  • Ostin valkoisen pitsimekon (sekä takki) hääpuvun alle. Mutta loppujenlopuksi ei oikein sopinut sinne ja sitä piti vähän fiksaillakin. Hinta jotain 25 000 - 20 000 dinaaria (16,77 e -13,41 e).
  • Lisäksi ostin myös yhden korun häitä varten, mutta siitä enemmän myöhemmin.

  • Enää ei pitänyt ostaa mitään. Mutta kun vastaan tuli kauppa, jossa oli abayoita, en voinut mitään, olivat aivan ihania. Hinta oli aluksi 55 000 dinaaria (36,88 e), mutta koska mukana oli myös kurditinkaaja, hinta tippui 45 000 dinaariin (30,18 e). Ei mielestäni kovin kallis, kun katselee nettikauppojen abayoita. Kaula-aukossa, käsivarsissa ja hihansuissa on pinkkejä bling bling koristeita. Abayan mukana tuli myös musta huivi, jonka toisessa reunassa koristukset. En nyt osaa varmaksi sanoa, onko abaya kuumempi kuin tavallinen vaatetus. Tuntuu, että oli päällä sitten mitä vain, niin kuuma on joka tapauksessa. Helppo vaate ja päähänkin voi vaihtelun vuoksi laittaa minkävärisen huivin vain.









Värimaailmaltaan Kurdistanin vaatetarjonta ei oikein ole minun makuuni. Itselle sopii kesäihmisenä raikkaat ja viileät värit. Mutta basaareissa on enimmäkseen lämpimiä ja murrettuja sävyjä, jotka taas sopivat paremmin paikallisille. Toki joukossa on minullekin sopivia, mutta niiä ei ole kovinkaan paljon ja on jotenkin vaikea nähdä niitä itselle sopivia. Kangaskaupasta kyllä löytyy värejä joka lähtöön.

Outoa on myös vaatteiden koot. Usein tuntuu vaatetta olevan vain se yksi koko (toki piilossa on myös muita kokoja joissakin tapauksissa). Ja jos jossain vaatteessa lukee koko, niin ei se vastaa ainakaan yhtään sitä mihin on tottunut Suomessa. Abaya on kokoa 56, jos se lappu kokoa nyt edes tarkoittaa :D.


Toisen kerran pääsin shoppailemaan viimeisenä päivänä. Lähdimme jo aamulla aikaisin kohti Sulaymaniahia. Pari asiaa piti hoitaa ja luulin, että selvittäisiin niistä muutamassa tunnissa.

Tässä muutama kuva autosta otettuna.




Aluksi kiertelimme ostoskeskuksessa, joka oli ihan basaarialueen lähellä.  


Vasemmalla näkyvät lapsimallinuket olivat kovin pelottavan näköisiä. Ihan kuin jostain kauhuleffasta.
Osa kuvista on vähän tärähtäneitä, kun taisin olla hieman innoissani :D.

Paljon kenkiä. Niitä ei tosin ole vielä tullut ostettua yhtään.





Baaritiskin näköisellä paikalla myytiinkin hajuvesiä.
Paljon ihania kaftaneita. Näitä tuli ihasteltua vain lasin takaa.





Laukkuja. Niitäkään en ole ostellut.



Basaarialueella valaisinkauppa.
Kävimme myös smoothiebaarissa, jossa otin hunajamelonismoothien. Se oli aivan ihanaa. Käy ihan jäätelöstäkin, koska on niin kylmää.

Smoothie 1000 dinaaria (0,67 e)

Sitten lähdimme basaarialueelta hieman kauemmaksi, josta meidän piti hakea pari kirjaa, jotka postitin sitten eteenpäin täällä Suomessa. No ei ollut ihan mikään nopea juttu. Miehelläni oli osoite, mutta ei miehen numeroa, joka piti tavata. Saavuimme paikkaan, jossa oli kolme kerrosta ja jokaisessa kerroksessa oli pieniä huoneita ympyrän muotoisesti (ostoskeskuksen tapainen). Paikka oli täynnä miehiä, sillä olimme saapuneet paikkaan, jossa kaikki palvelut on tarkoitettu miehille. Siellä haisikin aivan hirveältä, koska monet polttivat sisällä. En sitten sen enempää kuvia ottanut, koska kaikki työ meni siihen että välillä pääsi eteenpäin siinä tungoksessa.

Tavoitteena oli siis löytää paikka, jonka numero oli 42. Mieheni kysyikin ahkerasti apua missä kerroksessa huone olisi. Menimme kolmen kerroksen välillä aika monta kertaa ja välillä jopa vastapäätä taloa. Jonkun ajan päästä selvisi, että numeroa 42 löytyikin yllättäin kolme kappaletta. Mikä on todella fiksua. Numerot eivät myöskään olleet aina kovin loogisessa järjestyksessä, joten sekin toi oman haasteen paikan etsimiseen. 


Tämä tv näytti päivän pörssikurssit.
Lopulta kyllästyimme etsimiseen ja menimme syömään. Etsimämme mies myös lopulta soitti ja sanoi tulevansa 20 minuutin kuluttua. Me tietysti odotimme sovitussa paikassa 20 minuutin kuluttua ja mieheni siinä jo vähän ihmetteli missä tämä mies viipyi. Sanoin miehelleni, että etkö tiedä, että kurdin 20 minuuttia on paljon pidempi? :D Siinä sitten odottelimme, kunnes mies saapui ja sain kirjat. Mies tarjosi vielä kyydin basaarialueelle. Tosin luulen, että siinä ruuhkassa (ei ihme että kesti tulla paikalle) oltaisiin kävellen päästy nopeammin perille. Mutta välillä on kiva levähtää ilmastoidussa autossa. Ruuhka oli hirveä ja oli pakko soittaa Sofialle, että kestäisi vielä jonkin aikaa. No heitin hatusta, että varmaan 10 minuuttia, tietämättä yhtään kauanko kestää. No se meni aika tarkkaan minuutilleen oikein :D.

Loppujen lopuksi oikea paikka olikin muualla ja numerokin taisi olla 43 :D.

Nyt ei tullut enää niin paljon osteltua. Lähinnä tuliaisia ja jotain pientä.

  • Löysin aivan ihanan pehmoisesta kankaasta olevat shortsit, joissa lahkeessa pitsikoristus. Ihan paras Suomen hikiseen kesään hameen alle :D. Hinta ehkäpä 3000 dinaaria (2,01 e).

  • Jos paidan hihat on 3/4, eikä alle tai päälle pysty tunkemaan pitkähihaista. Silloin on parasta peittää loppuosa pelkillä hihoilla. Ei ehkä kovin kestävää laatua, mutta kiva kokeilla tällaisiakin. Pelkät lahkeetkin olis myös kivat ;). Hinta 1000 dinaaria/2 hihaa (0,67 e).

  • Löysin myös ihanan pehmeät valkoiset legginssit. Näitä pitää saada lisää. Maksimekon alla ihan parhaat. Ei sitä osaa ilman olla enää. Olisikohan maksanut 6000 dinaaria (4,03 e).
  • Siskon tytölle ostin pinkin penaalin ja kyniä. Nämäkin oli varmaan alle 6000 dinaaria (4,03 e) yhteensä.
  • Töihin tuliaiskarkkeja (sekä itselle). Olisikohan nämä kolme maksanut alle 6000 dinaaria (4,03 e).

Päivä oli todella pitkä (n. 8 h liikenteessä) ja illalla jalkoja särki, ettei oikein pystynyt edes nukkumaan. Onneksi toimintaa riitti, sillä en ehtinyt suremaan niin paljon viimeisenä päivänä.

Lopuksi vielä aiheeseen sopivaa kurdinkielen opetusta :D.
Tässä on viime päivinä vähän ollut yritystä opiskella kurdia. Tämä opiskelu tuli nyt vähän myöhään, mutta jos ensi kerralla jo osaisin kysyä myyjältä kurdiksi mitä jokin tuote maksaa.

Eli asiaa voi kysyä näin:

Awa be chanda? = Kuinka paljon tuo maksaa?
tai näin
Ama be chanda? = Kuinka paljon tämä maksaa?

Koska niin moni ostos maksoi 5000 dinaaria, on tämä summa iskostunut päähäni, enkä kuulekaan mitään muita summia ;). Kurdiksi siis pench hazar (viisituhatta). Täältä voi opiskella lisää.

Mukavaa viikon alkua :)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Höpinää Kurdistanin matkastani

Olen kotiutunut Kurdistanista jo viikko sitten maanantaina. Mutta väsymyksestä ja saamattomuudesta johtuen en ole päässyt tänne mitään kirjoittelemaan. Viime kerrasta onkin jo melkein kuukausi! Ai niin ja olen täysin unohtanut vastata muutamaan sähköpostiin :(. Pahoittelen, yritän mahdollisimman pian.

Kuten edellisistä postauksista voi lukea, mulla ei ollut kovin innokas olo lähteä Kurdistaniin Irakin tilanteen takia. Ennen matkaa ajattelinkin, että kunhan pääsen kotiin, niin sehän on vasta ihanaa. No se ajatus meni hiukan pieleen, koska mulla on ollut todella kurja olo. Pahempi kuin viimeksi. Parina päivänä en edes nähnyt miestäni, joten olo vaan paheni. Nyt pari viime päivää olen ollut ihan pyörryksissä katsellessani miestäni. Miten se onkaan niin ihana ♥. Sanoin kyllä voitko olla vähemmän ihanampi, etten kaipaisi sinua niin paljon, mutta ei se sitten ollut. Kuinka vaan niin eipä nyt ole mitenkäänpäin hyvin.

Matka Istanbulin kautta Suleymaniahiin sujui ilman mitään ongelmia. Taas kerran Helsinki-Vantaan kentällä kysyttiin, onko viisumia? Ja taas kerran sanoin, ettei sitä tarvita. Eikö ne tiedä, vai eikö ne muista? Äitini sanoi, että Istanbulin ja Suleymaniahin välisellä lennolla ei varmaan ole ketään muita. No ei mennyt se arvaus ihan oikein :D. Lento oli nimittäin lähes täynnä, mutta lento Helsingistä Istanbuliin oli aika tyhjä. Aluksi vieressäni istui mies, mutta hänkin meni toiseen paikkaan ja rivi jossa istuin oli sitten ihan tyhjä.

Helsinki-Istanbul lento melko tyhjillään.
THY:n lentoateria. En pysty vertaamaan muiden lentoyhtiöiden aterioihin, mutta musta nämä on ihan hyviä. Ekan kerran sain suklaakakkua :D. Aamupalat ei kyllä niin hyviä kuin itse pääateriat.

Kun lento saapui Suleymaniahin ylle, kone ei heti laskeutunutkaan. Kone kiersi ensin kaksi pienempää kierrosta lentokentän yllä ja sitten vielä yhden isomman kierroksen. Vähän tuli outo olo, että mikä nyt on ongelmana, ettei kone voi laskeutua. Ruuhkaa kentällä ei nyt ainakaan ole :D. Oli tosin ihan mukava katsella Suleymaniahin öistä maisemaa. Näiden kierrosten takia, lento oli varmaan puolisen tuntia myöhässä. Mieheni sitten kertoi, että johtui tiukentuneista turvallisuussäännöistä. Tosin hänkään ei ajoissa päässyt kentälle, koska turvallisuustarkastukset olivat vieneet tavallista kauemmin.

Vaikka reissussa rähjääntyy ja väsyy niin eipä hirveästi tarvitse edes yrittää, kun kasvoille syttyi aurinko mieheni nähtyäni . Oli taas niin onnellinen olo, kun matka oli mennyt hyvin ja vihdoinkin olin taas mieheni syleilyssä.

Edellisillä kerroilla olemme aina menneet joko veljen tai siskon luokse viettämään ensimmäisen yön, koska he asuvat Suleymaniahissa. No nyt sitten en päässytkään nukkumaan heti, sillä lähdimme heti Frizalaan, joka on noin tunnin ajomatkan päässä. Frizalassa vietimme ensimmäiset kaksi päivää ihan kaksistaan. Ja noihin kahteen päivään sitten jäikin se meidän kaksistaan olot. Sen jälkeen ei kovinkaan paljon hiljaisia hetkiä ollut. Se jäi vähän harmittamaan.
Näissä maisemissa alkoi loma.
 
Mieheni teki okrakeittoa.

Kaiken kaikkiaan matka sujui onneksi ilman mitään suurempia ongelmia. ISIS ei kaapannut minua, en joutunut ISIS-morsiameksi, eikä pommeja räjähdellyt :D. Pienempiä ongelmia sitten taas oli. Heti kahden ensimmäisen päivän jälkeen sain kunnon vatsataudin yöllä ja oli kyllä niin heikko olo. Seuraavaksi päiväksi olin sopinut, että lähden Sofian kanssa shoppailemaan, mutta se sitten peruuntui. Onneksi mukana oli Floridal -jauhetta, joka on kyllä tästä lähin ihan pakollinen matkavaruste.

Aamulla olikin siis taas aika mennä tutustumaan paikalliseen lääkäriin. Lääkäri määräsi taas kerran parasetamolia (tuntuu auttavan kaikkeen vaivaan) sekä elektrolyyttijauhetta.

Elektrolyyttijauhe.
Vertailin lääkärin määräämää jauhetta Floridal -jauheen kanssa ja ihan samat ainekset siitäkin löytyi, paitsi Floridal sisältää maitohappobakteereja. Floridalissa oli myös jonkun verran enemmän jotain ainetta, mutta ei merkittävästi. Jossain vaiheessa Floridal kuitenkin loppui ja piti siirtyä lääkärin määräämään jauheeseen. Se oli ihan järkyttävän pahaa, mutta sain lopulta alas.

Vatsataudin jälkeen minulla on aina hirveän vaikea alkaa syömään mitään. En oikein tiennyt mitä söisi, ettei taas kaikki tulisi ulos. Pyysinkin miestäni hakemaan mustikkakeittoa ja banaaneja :D. Jossain vaiheessa huomasin mieheni kadonneen ja puhelimenkin oli jättänyt viereeni. Kukaan ei tiennyt missä hän oli ja koska tulisi takaisin. Jonkin ajan päästä (1-2 h) mieheni tuli takaisin mukanaan muutama kuuma banaani (oli vähän lämmennyt matkalla :D). Kauppa, jossa oli banaaneja ei ollut kovin lähellä, joten siksi matka oli kestänyt. Mustikkakeitto jäi kyllä saamatta ;). Mutta aika ihanaa, että mieheni lähti keskellä päivää kuumuuteen ihan vain sen takia, että saisin banaaneja . Mieheni ei hirveästi tykkää kuumasta, eikä sitä päivisin yleensä saa mihinkään lähtemään.

Daya oli taas kovin huolissaan, kun olin kipeä. Vaikka hän on vanha ja vähän sairaskin, niin hän antoi minulle selkähierontaa. Se auttaa kaikkeen, myös flunssaan.

Seuraavana päivänä ainakin näyttelin voivani paremmin ja pääsin sitten Sofian kanssa shoppailemaan. Olo oli suhteellisen hyvä ja jaksoimmekin shoppailla sellaiset 4 tuntia :D. Aika hyvin puolikuntoisena. Illalla tosin olo oli taas hieman huonompi.

Epäilen, että sain vatsataudin vedestä. Tällä kertaa se tuli vain tuplasti pahempana. Vaikka Frizalassa vesi tuleekin puhtaasta kaivosta, se ei ole kuitenkaan minun vatsalleni puhdasta. Vatsataudin jälkeen aloinkin vaatimaan, että joisin ainoastaan pullovettä. Se ei olekaan mikään helppo asia. Pitää osata ajatella, missä kaikessa voi olla tätä huonompaa vettä. Appelsiinimehu laimennetaan veteen, samoin mastaw (laimennettua jogurttia). Juomissa käytetään myös jääpaloja. Teevettä ei välttämättä aina kiehuteta tarpeeksi, joten sekään ei ole aina kovin varma juoma.

Viikko vatsataudin jälkeen nappasin itselleni flunssan. Ja taas mentiin lääkäriin. Mieheni kun halusi, että olen terve häissä. Lääkäri määräsi taas parasetamolia, yskänlääkettä ja ehkä jotain antibioottia. Piikkiäkin tarjottiin, mutta kieltäydyin, sillä siitä ei ole ainakaan mitään hajua mitä se sisältää. Tosin tuntuu, että se tepsii kurdeihin, koska lääkärikäynnin jälkeen ne on aina paljon terveempiä :D.

Parasetamoli oli ihan hyödyllinen tässä tapauksessa. Yskänlääkettä lääkäri määräsi, vaikka ei edes yskittänyt. Tosin muutaman päivän päästä tuli yskä, joten oli harvinaisen fiksu lääkäri :D. Tosin yskälääkettä en uskaltanut ottaa ja eipä ne edes auta mitään. Antibiootti tai mikä lie olikaan, olisi pitänyt hakea apteekista. Sitä ei koskaan haettu, enkä varmaan olisi ottanutkaan. Muut lääkkeet sai siis suoraa lääkärikäynnin yhteydessä.

Pelottava yskänlääke :D.
Flunssasta pääsin eroon vasta muutama päivä sitten. Ne kun tuppaa yleensä kestävän sen kaksi viikkoa, otti sitten mitä pillereitä tahansa. Eipä siis montaa tervettä päivää 2,5 viikkoon mahtunut. Taudeista huolimatta, kyllä sitä aika monessa paikassa ehti käymään. Toisaalta taas aika monta paikkaa jäi käymättä. Monet ovat kutsuneet meidät syömään, mutta kovin moneen paikkaan ei ole ehditty tai päästy sairauksien takia. Ehkä sitten joskus olisi enemmän aikaa.

Lämpöä Kuridstanissa riitti. Päivisin oli noin +40 astetta ja iltaisin/yöllä putosi noin +30 asteeseen. +30 astetta oli oikeastaan sopivan lämmin. +40 astetta tuntui tällä kertaa erityisen kuumalta. Ehkä se tuntui tuskaisemmalta, koska olin paljon kipeänä. Tai sitten oikeasti oli kuumempi kuin viime vuonna. Koko ajan oli hirveän nihkeä olo. Ainoastaan suihku saattoi hetken aikaa helpottaa. Oman lisänsä toi lämpöön pari kertaa päivässä olevat sähkökatkot, jotka kestivät noin pari tuntia. Kun tuuletus loppuu, ei kestä kuin 5 sekunttia kun on aivan tuskainen olo. Silloin lämpötila sisällä on reilut +30 astetta. Viime vuonna sähkökatkoja oli muistaakseni 2-3 kertaa koko matkan aikana. Nyt aivan jokainen päivä. Kiitokset menee taas ISIS joukolle. Sähköä on myös kahta eri lajia; huonompaa ja parempaa. Sillä huonommalla sähköllä ei ilmalämpöpumput toimi, joka on kaikista tehokkain viilentäjä. Mutta onneksi sentään se toinen pömpeli toimii ja sekin on ihan riittävä.

Yhtenä yönä meni taas sähköt poikki ja mentiin sitten ulos vesisotaan. Viilentää ihan kivasti :D.

Ensimmäistä kertaa mua todella alkoi ärsyttää, etten ymmärrä kurdia. Toki sitä jonkun verran ymmärtää, sanan sieltä, toisen tuolta. Mutta ei oikeasti sitä mistä ne puhuu. Eikä mieheni tietenkään voi millään kääntää kaikkea. Kurdithan höpisee taukoamatta ja KOVAA. Kyllä hiljaisuus sen jälkeen tekee hyvää. Eilen tosin kyllä arvasin kenen kanssa mieheni puhui puhelimessa ja mistä :D. Jotenkin arvasin, että puhelimessa on pikkuveli, joka halusi netin takaisin. No aina ei pysty edes arvaamaan mistä puhutaan ja se vasta ärsyttää. Ja mä jään ihan hirveästi paitsi ihan kaikesta! Ja vielä ikävämpää on se, kun mieheni ei muista kääntää varsinkaan sellaista mitä pitäisi kääntää. Haluaisin kovasti jonnekin kurssille, mutta lähiympäristössä ei ole vielä tarjolla. En ole ainakaan huomannut. Ja jos jossain vaiheessa tulee, se voi hyvin mennä aivan ohi. Itseopiskelu ei ole ihan helpointa, ainakaan minulle.

Irakin huono tilanne ei siis hirveästi näkynyt arjessa. Ainoastaan lentökentän turvatarkastukset, sähkökatkot ja ihmispaljous kaupungilla olivat näkyvät asiat. Niin ja se bensan hinta. Sekin oli noussut huimasti :D. Joku taisi protestiksi polttaa autonsakin, kun ei hinnat laske.

Bensan hinta nyt 800 dinaaria (0,53 e), ennen 500 dinaaria (0,33 e).

Kotiinlähdön aika tuli taas aivan liian nopeasti. Viimeisenä päivänä oli onneksi niin paljon toimintaa, ettei sitä ehtinyt ajatella. Olin mieheni kanssa kaupungilla, sitten vielä Sofian kanssa pääsin shoppailemaan ja loppu illasta taas shoppailua mieheni kanssa :D. Sen päivän jälkeen oli jalatkin ihan poikki.

Yöllä oli taas aika lähteä kentälle. Tiesin että turvatarkastukset olivat viime kerrasta aivan varmasti muuttuneet, joten halusin ajoissa paikalle. En kuitenkaan osannut odottaa, että yhteinen matkamme lentokentälle päättyisi niin aikaisin. Jouduimme jättämään auton parkkipaikkaan, jossa viimeksi tarkistettiin autot koiran avulla. Nyt tarkistusta ei siis tehty, koska ainoastaan minä lähdin matkaan. Menimme tavaroideni kanssa rakennukseen, jossa oli läpivalaisu, kuten ennenkin. Mieheni ei kuitenkaan tästä eteenpäin enää päässyt, vaan jouduin jatkamaan matkaa lentokentälle yksin. Siinä taas pikaiset halaukset ja itkua pidätellen kävelin pois. Sen jälkeen kävelin ulos rakennuksesta ja jäin odottamaan bussia, joka veisi minut lentokentälle. Kentällä oli tavalliseen tapaan naistenkopelointi huone, jonne en meinannut muistaa mennä. Matkalaukkua jättäessäni virkailija alkoi juttelemaan toisen virkailijan kanssa ja näytteli tietojani ruudulta. Vähän siinä hämmennyin, että onkohan kaikki kunnossa. Sitten virkailija kysyi onko minulla luottokorttia ja vastasin että on. Mikä lie sitten oli ongelmana? Laskunkin olin jo maksanut. Myöhemmin passintarkastuksessa oli mies, joka alkoi jutella vähän enemmänkin. Tervehti, sanoi nimeni ja kysyi kuinka voin? Sekä kysyi vielä, että osaanko jo puhua kurdia? Tuli ihan sellainen olo, että olisikohan minun pitänyt tuntea tämä mies. No ei se kuitenkaan tainnut olla serkku, kaveri tai tuttu :D.


Kylläpä sitä juttua tuntuu nyt riittävän. Jottei tästä ihan mini romaania tule niin pakko lopettaa :D. Kaikki meni senkin puoleen hyvin, että saimme häätkin pidettyä, joten yritän vaikka seuraavaksi niistä kirjoittaa. Lisäksi on tulossa matkakuvia (varmaan on vielä keväisestäkin matkasta jotain näyttämättä). Kävimme myös viimeisenä päivänä tapaamassa miestä, joka opettaa imaameja. Hänelle esitin muutamia kysymyksiä Islamista. Tulossa olisi myös juttua shoppailusta ja ostoksistani.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille :)