tiistai 16. syyskuuta 2014

Höpinää Kurdistanin matkastani

Olen kotiutunut Kurdistanista jo viikko sitten maanantaina. Mutta väsymyksestä ja saamattomuudesta johtuen en ole päässyt tänne mitään kirjoittelemaan. Viime kerrasta onkin jo melkein kuukausi! Ai niin ja olen täysin unohtanut vastata muutamaan sähköpostiin :(. Pahoittelen, yritän mahdollisimman pian.

Kuten edellisistä postauksista voi lukea, mulla ei ollut kovin innokas olo lähteä Kurdistaniin Irakin tilanteen takia. Ennen matkaa ajattelinkin, että kunhan pääsen kotiin, niin sehän on vasta ihanaa. No se ajatus meni hiukan pieleen, koska mulla on ollut todella kurja olo. Pahempi kuin viimeksi. Parina päivänä en edes nähnyt miestäni, joten olo vaan paheni. Nyt pari viime päivää olen ollut ihan pyörryksissä katsellessani miestäni. Miten se onkaan niin ihana ♥. Sanoin kyllä voitko olla vähemmän ihanampi, etten kaipaisi sinua niin paljon, mutta ei se sitten ollut. Kuinka vaan niin eipä nyt ole mitenkäänpäin hyvin.

Matka Istanbulin kautta Suleymaniahiin sujui ilman mitään ongelmia. Taas kerran Helsinki-Vantaan kentällä kysyttiin, onko viisumia? Ja taas kerran sanoin, ettei sitä tarvita. Eikö ne tiedä, vai eikö ne muista? Äitini sanoi, että Istanbulin ja Suleymaniahin välisellä lennolla ei varmaan ole ketään muita. No ei mennyt se arvaus ihan oikein :D. Lento oli nimittäin lähes täynnä, mutta lento Helsingistä Istanbuliin oli aika tyhjä. Aluksi vieressäni istui mies, mutta hänkin meni toiseen paikkaan ja rivi jossa istuin oli sitten ihan tyhjä.

Helsinki-Istanbul lento melko tyhjillään.
THY:n lentoateria. En pysty vertaamaan muiden lentoyhtiöiden aterioihin, mutta musta nämä on ihan hyviä. Ekan kerran sain suklaakakkua :D. Aamupalat ei kyllä niin hyviä kuin itse pääateriat.

Kun lento saapui Suleymaniahin ylle, kone ei heti laskeutunutkaan. Kone kiersi ensin kaksi pienempää kierrosta lentokentän yllä ja sitten vielä yhden isomman kierroksen. Vähän tuli outo olo, että mikä nyt on ongelmana, ettei kone voi laskeutua. Ruuhkaa kentällä ei nyt ainakaan ole :D. Oli tosin ihan mukava katsella Suleymaniahin öistä maisemaa. Näiden kierrosten takia, lento oli varmaan puolisen tuntia myöhässä. Mieheni sitten kertoi, että johtui tiukentuneista turvallisuussäännöistä. Tosin hänkään ei ajoissa päässyt kentälle, koska turvallisuustarkastukset olivat vieneet tavallista kauemmin.

Vaikka reissussa rähjääntyy ja väsyy niin eipä hirveästi tarvitse edes yrittää, kun kasvoille syttyi aurinko mieheni nähtyäni . Oli taas niin onnellinen olo, kun matka oli mennyt hyvin ja vihdoinkin olin taas mieheni syleilyssä.

Edellisillä kerroilla olemme aina menneet joko veljen tai siskon luokse viettämään ensimmäisen yön, koska he asuvat Suleymaniahissa. No nyt sitten en päässytkään nukkumaan heti, sillä lähdimme heti Frizalaan, joka on noin tunnin ajomatkan päässä. Frizalassa vietimme ensimmäiset kaksi päivää ihan kaksistaan. Ja noihin kahteen päivään sitten jäikin se meidän kaksistaan olot. Sen jälkeen ei kovinkaan paljon hiljaisia hetkiä ollut. Se jäi vähän harmittamaan.
Näissä maisemissa alkoi loma.
 
Mieheni teki okrakeittoa.

Kaiken kaikkiaan matka sujui onneksi ilman mitään suurempia ongelmia. ISIS ei kaapannut minua, en joutunut ISIS-morsiameksi, eikä pommeja räjähdellyt :D. Pienempiä ongelmia sitten taas oli. Heti kahden ensimmäisen päivän jälkeen sain kunnon vatsataudin yöllä ja oli kyllä niin heikko olo. Seuraavaksi päiväksi olin sopinut, että lähden Sofian kanssa shoppailemaan, mutta se sitten peruuntui. Onneksi mukana oli Floridal -jauhetta, joka on kyllä tästä lähin ihan pakollinen matkavaruste.

Aamulla olikin siis taas aika mennä tutustumaan paikalliseen lääkäriin. Lääkäri määräsi taas kerran parasetamolia (tuntuu auttavan kaikkeen vaivaan) sekä elektrolyyttijauhetta.

Elektrolyyttijauhe.
Vertailin lääkärin määräämää jauhetta Floridal -jauheen kanssa ja ihan samat ainekset siitäkin löytyi, paitsi Floridal sisältää maitohappobakteereja. Floridalissa oli myös jonkun verran enemmän jotain ainetta, mutta ei merkittävästi. Jossain vaiheessa Floridal kuitenkin loppui ja piti siirtyä lääkärin määräämään jauheeseen. Se oli ihan järkyttävän pahaa, mutta sain lopulta alas.

Vatsataudin jälkeen minulla on aina hirveän vaikea alkaa syömään mitään. En oikein tiennyt mitä söisi, ettei taas kaikki tulisi ulos. Pyysinkin miestäni hakemaan mustikkakeittoa ja banaaneja :D. Jossain vaiheessa huomasin mieheni kadonneen ja puhelimenkin oli jättänyt viereeni. Kukaan ei tiennyt missä hän oli ja koska tulisi takaisin. Jonkin ajan päästä (1-2 h) mieheni tuli takaisin mukanaan muutama kuuma banaani (oli vähän lämmennyt matkalla :D). Kauppa, jossa oli banaaneja ei ollut kovin lähellä, joten siksi matka oli kestänyt. Mustikkakeitto jäi kyllä saamatta ;). Mutta aika ihanaa, että mieheni lähti keskellä päivää kuumuuteen ihan vain sen takia, että saisin banaaneja . Mieheni ei hirveästi tykkää kuumasta, eikä sitä päivisin yleensä saa mihinkään lähtemään.

Daya oli taas kovin huolissaan, kun olin kipeä. Vaikka hän on vanha ja vähän sairaskin, niin hän antoi minulle selkähierontaa. Se auttaa kaikkeen, myös flunssaan.

Seuraavana päivänä ainakin näyttelin voivani paremmin ja pääsin sitten Sofian kanssa shoppailemaan. Olo oli suhteellisen hyvä ja jaksoimmekin shoppailla sellaiset 4 tuntia :D. Aika hyvin puolikuntoisena. Illalla tosin olo oli taas hieman huonompi.

Epäilen, että sain vatsataudin vedestä. Tällä kertaa se tuli vain tuplasti pahempana. Vaikka Frizalassa vesi tuleekin puhtaasta kaivosta, se ei ole kuitenkaan minun vatsalleni puhdasta. Vatsataudin jälkeen aloinkin vaatimaan, että joisin ainoastaan pullovettä. Se ei olekaan mikään helppo asia. Pitää osata ajatella, missä kaikessa voi olla tätä huonompaa vettä. Appelsiinimehu laimennetaan veteen, samoin mastaw (laimennettua jogurttia). Juomissa käytetään myös jääpaloja. Teevettä ei välttämättä aina kiehuteta tarpeeksi, joten sekään ei ole aina kovin varma juoma.

Viikko vatsataudin jälkeen nappasin itselleni flunssan. Ja taas mentiin lääkäriin. Mieheni kun halusi, että olen terve häissä. Lääkäri määräsi taas parasetamolia, yskänlääkettä ja ehkä jotain antibioottia. Piikkiäkin tarjottiin, mutta kieltäydyin, sillä siitä ei ole ainakaan mitään hajua mitä se sisältää. Tosin tuntuu, että se tepsii kurdeihin, koska lääkärikäynnin jälkeen ne on aina paljon terveempiä :D.

Parasetamoli oli ihan hyödyllinen tässä tapauksessa. Yskänlääkettä lääkäri määräsi, vaikka ei edes yskittänyt. Tosin muutaman päivän päästä tuli yskä, joten oli harvinaisen fiksu lääkäri :D. Tosin yskälääkettä en uskaltanut ottaa ja eipä ne edes auta mitään. Antibiootti tai mikä lie olikaan, olisi pitänyt hakea apteekista. Sitä ei koskaan haettu, enkä varmaan olisi ottanutkaan. Muut lääkkeet sai siis suoraa lääkärikäynnin yhteydessä.

Pelottava yskänlääke :D.
Flunssasta pääsin eroon vasta muutama päivä sitten. Ne kun tuppaa yleensä kestävän sen kaksi viikkoa, otti sitten mitä pillereitä tahansa. Eipä siis montaa tervettä päivää 2,5 viikkoon mahtunut. Taudeista huolimatta, kyllä sitä aika monessa paikassa ehti käymään. Toisaalta taas aika monta paikkaa jäi käymättä. Monet ovat kutsuneet meidät syömään, mutta kovin moneen paikkaan ei ole ehditty tai päästy sairauksien takia. Ehkä sitten joskus olisi enemmän aikaa.

Lämpöä Kuridstanissa riitti. Päivisin oli noin +40 astetta ja iltaisin/yöllä putosi noin +30 asteeseen. +30 astetta oli oikeastaan sopivan lämmin. +40 astetta tuntui tällä kertaa erityisen kuumalta. Ehkä se tuntui tuskaisemmalta, koska olin paljon kipeänä. Tai sitten oikeasti oli kuumempi kuin viime vuonna. Koko ajan oli hirveän nihkeä olo. Ainoastaan suihku saattoi hetken aikaa helpottaa. Oman lisänsä toi lämpöön pari kertaa päivässä olevat sähkökatkot, jotka kestivät noin pari tuntia. Kun tuuletus loppuu, ei kestä kuin 5 sekunttia kun on aivan tuskainen olo. Silloin lämpötila sisällä on reilut +30 astetta. Viime vuonna sähkökatkoja oli muistaakseni 2-3 kertaa koko matkan aikana. Nyt aivan jokainen päivä. Kiitokset menee taas ISIS joukolle. Sähköä on myös kahta eri lajia; huonompaa ja parempaa. Sillä huonommalla sähköllä ei ilmalämpöpumput toimi, joka on kaikista tehokkain viilentäjä. Mutta onneksi sentään se toinen pömpeli toimii ja sekin on ihan riittävä.

Yhtenä yönä meni taas sähköt poikki ja mentiin sitten ulos vesisotaan. Viilentää ihan kivasti :D.

Ensimmäistä kertaa mua todella alkoi ärsyttää, etten ymmärrä kurdia. Toki sitä jonkun verran ymmärtää, sanan sieltä, toisen tuolta. Mutta ei oikeasti sitä mistä ne puhuu. Eikä mieheni tietenkään voi millään kääntää kaikkea. Kurdithan höpisee taukoamatta ja KOVAA. Kyllä hiljaisuus sen jälkeen tekee hyvää. Eilen tosin kyllä arvasin kenen kanssa mieheni puhui puhelimessa ja mistä :D. Jotenkin arvasin, että puhelimessa on pikkuveli, joka halusi netin takaisin. No aina ei pysty edes arvaamaan mistä puhutaan ja se vasta ärsyttää. Ja mä jään ihan hirveästi paitsi ihan kaikesta! Ja vielä ikävämpää on se, kun mieheni ei muista kääntää varsinkaan sellaista mitä pitäisi kääntää. Haluaisin kovasti jonnekin kurssille, mutta lähiympäristössä ei ole vielä tarjolla. En ole ainakaan huomannut. Ja jos jossain vaiheessa tulee, se voi hyvin mennä aivan ohi. Itseopiskelu ei ole ihan helpointa, ainakaan minulle.

Irakin huono tilanne ei siis hirveästi näkynyt arjessa. Ainoastaan lentökentän turvatarkastukset, sähkökatkot ja ihmispaljous kaupungilla olivat näkyvät asiat. Niin ja se bensan hinta. Sekin oli noussut huimasti :D. Joku taisi protestiksi polttaa autonsakin, kun ei hinnat laske.

Bensan hinta nyt 800 dinaaria (0,53 e), ennen 500 dinaaria (0,33 e).

Kotiinlähdön aika tuli taas aivan liian nopeasti. Viimeisenä päivänä oli onneksi niin paljon toimintaa, ettei sitä ehtinyt ajatella. Olin mieheni kanssa kaupungilla, sitten vielä Sofian kanssa pääsin shoppailemaan ja loppu illasta taas shoppailua mieheni kanssa :D. Sen päivän jälkeen oli jalatkin ihan poikki.

Yöllä oli taas aika lähteä kentälle. Tiesin että turvatarkastukset olivat viime kerrasta aivan varmasti muuttuneet, joten halusin ajoissa paikalle. En kuitenkaan osannut odottaa, että yhteinen matkamme lentokentälle päättyisi niin aikaisin. Jouduimme jättämään auton parkkipaikkaan, jossa viimeksi tarkistettiin autot koiran avulla. Nyt tarkistusta ei siis tehty, koska ainoastaan minä lähdin matkaan. Menimme tavaroideni kanssa rakennukseen, jossa oli läpivalaisu, kuten ennenkin. Mieheni ei kuitenkaan tästä eteenpäin enää päässyt, vaan jouduin jatkamaan matkaa lentokentälle yksin. Siinä taas pikaiset halaukset ja itkua pidätellen kävelin pois. Sen jälkeen kävelin ulos rakennuksesta ja jäin odottamaan bussia, joka veisi minut lentokentälle. Kentällä oli tavalliseen tapaan naistenkopelointi huone, jonne en meinannut muistaa mennä. Matkalaukkua jättäessäni virkailija alkoi juttelemaan toisen virkailijan kanssa ja näytteli tietojani ruudulta. Vähän siinä hämmennyin, että onkohan kaikki kunnossa. Sitten virkailija kysyi onko minulla luottokorttia ja vastasin että on. Mikä lie sitten oli ongelmana? Laskunkin olin jo maksanut. Myöhemmin passintarkastuksessa oli mies, joka alkoi jutella vähän enemmänkin. Tervehti, sanoi nimeni ja kysyi kuinka voin? Sekä kysyi vielä, että osaanko jo puhua kurdia? Tuli ihan sellainen olo, että olisikohan minun pitänyt tuntea tämä mies. No ei se kuitenkaan tainnut olla serkku, kaveri tai tuttu :D.


Kylläpä sitä juttua tuntuu nyt riittävän. Jottei tästä ihan mini romaania tule niin pakko lopettaa :D. Kaikki meni senkin puoleen hyvin, että saimme häätkin pidettyä, joten yritän vaikka seuraavaksi niistä kirjoittaa. Lisäksi on tulossa matkakuvia (varmaan on vielä keväisestäkin matkasta jotain näyttämättä). Kävimme myös viimeisenä päivänä tapaamassa miestä, joka opettaa imaameja. Hänelle esitin muutamia kysymyksiä Islamista. Tulossa olisi myös juttua shoppailusta ja ostoksistani.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille :)

torstai 21. elokuuta 2014

Liian kevyt matkalaukku ja maksi hijab tutorial

Mä ajattelin kirjoittaa vielä pikapostauksen :)

Viivyttelystä huolimatta sain kaiken ihan pakattua ajallaan. Nyt olen jo matkalla kentälle.  Mua nyt kyllä vaivaa, että matkalaukku painaa noin 15 kiloa eli 5 kiloa vähemmän kuin viime kerroilla!!! Mitä mä oon unohtanut? :D

Se on kauhee tunne kun painaa kotioven kiinni ja miettii tuliko nyt kaikki mukaan.

Mä olin hukkua töissä kaikkeen hommaan mutta onneksi sain delegoitua loput muille ja voin unohtaa hetkeksi kaiken. En olisi vaan enää jaksanut yhtään. Mä en ikinä enää jää lomalle näin myöhään.

Jos pystyn ja ehdin kirjoittelen jotain kuulumisia Kurdistanista.

Tässä vielä helppo hijab, joka ei kiristä mistään. Maxi Hijab Tutorial + COVER33 Hijab Review: http://youtu.be/zNsE8SvEoyY



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Valmiina lähtöön Kurdistaniin... lähes

Tässä on nyt viime postauksen jälkeen asiat hieman selkiintynyt. Suurin oivallus on taitanut olla se, että ei saisi kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka asiasta eivät tiedä mitään (pelkän median varassa olevat). Olen nyt kysellyt Sofialta (Elämää Kurdustanissa blogin kirjoittaja), mieheltäni ja mieheni on kysellyt siskon mieheltä, joka on Peshmerga. Tilanne Suleymaniahissa on edelleen kuten ennenkin. Tosin eihän huomisesta koskaan tiedä. Kurdit ovat kuitenkin pärjänneet loistavasti muiden avulla.

Liikaa on tullut kuunneltua myös niitä muutamia työkavereita, jotka heittävät lisää löylyä. Vähemmästäkin sitä hiki tulee. Ihme kommentteja sitä on myös saanut kestää. Tosin yksi sentään on sanonut, että tottakai mun pitää lähteä :D.

Pomon kanssa sitä on tullut myös asiasta keskusteltua, ihan huumorilla onneksi. Mitä siis teen jos en pääsekään ajoissa töihin? No pomo käski soittaa tai laittaa tekstiviestiä :D. Ja koska mulla on lomaa 7 päivää säästössä niin ehkä siitä sitten ensimmäisenä napataan poissaolopäivät. Tosin myöhemmin aloin miettimään, miksi se lomasta lähtee, jos en pääse ajoissa töihin? Eikö tämäkin poissa olo ole verrattavissa vaikka sairauteen, ei niiltäkään sairaus lomasta pois ole. No toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse sen enempää miettiä vaan pääsen kotiin ihan suunnitelmien mukaan.

Mieheni opetti minulle myös miten rukoillaan Salat ul-Istikhara, joka tehdään silloin, kun ei osaa päättää kahdesta vaihtoehdosta. Esim. työpaikan tai naimisiin menon suhteen.

Istikhara suoritetaan 2 rakatin jälkeen (ei siis voi tehdä Maghrib rukouksen jälkeen). Rukousta ei tarvitse opetella ulkoa, sillä sen voi hyvin tulostaa paperille ja lukea siitä. Tosin ainakin minulle siinä oli aivan liikaa vaikeita sanoja: 

‘Allahumma inni astakhiruka bi’ilmika, Wa astaqdiruka bi-qudratika, Wa asaluka min fadlika al-‘azim Fa-innaka taqdiru Wala aqdiru, Wa ta’lamu Wala a’lamu, Wa anta ‘allamu l-ghuyub. Allahumma, in kunta ta’lam anna hadha-l-amra 

(Tässä vaiheessa kerro mihin tarvitset apua Allahilta)

Khairun li fi dini wa ma’ashi wa’aqibati amri (or ‘ajili amri wa’ajilihi) Faqdirhu li wa yas-sirhu li thumma barik li Fihi, Wa in kunta ta’lamu anna hadha-lamra shar-run li fi dini wa ma’ashi wa’aqibati amri (or fi’ajili amri wa ajilihi) Fasrifhu anni was-rifni anhu. Waqdir li al-khaira haithu kana Thumma ardini bihi.‘

Lisätietoa ja lausumisesimerkit Istikharasta löytyy täältä.

Olen huomannut, että olen todella hyvä maalaamaan piruja seinille. Aina löytyy jostain jotain ikävää. Nytkin törmäsin uutisen jossa puhuttiin, että Bardarbunga tulivuori Islannissa olisi mahdollisesti purkautumassa. Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että sittenhän en pääse edes Istanbuliin asti. Muutamia vuosiahan sitten tulivuorenpurkaus pysäytti lentoliikenteen. En kyllä muista montako päivää se kesti. Tämä menee jo huvittavuuden puolelle. Mitäköhän vielä? :D

Joku aika näin jopa unta, että Istanbul-Suleymaniah lento olisi ollut myöhässä 9 tuntia. Toivottavsti tämä ei ole taas niitä enneunia.

Kaiken kaikkiaan olen aika positiivisin mielin lähdössä matkaan. Tosin taidan jännittää tavallista enemmän lähtöä.
Kuva viime vuoden elokuulta, kun saavuin Suleymaniahin kentälle ja nuuhkin ihanaa lämintä ilmaa :).

Saamattomuus on ollut viimeaikoina ihan huipussaan. En ole edes vielä matkalaukkua hakenut varastosta. Jotain vaatteita ja tavaroita olen kerännyt kokoon, mutta aika keskeneräistä on vielä. Arki iltoina, kun ei välttämättä hirveästi jaksa pakata. Ja viimeiset ostokset pitäisi vielää hoitaa. Kaipa tässä kerkeää kaiken hoitaa :).

Olen kyllä niin loman tarpeessa. En muista että koskaan näin myöhään olisin pitänyt kesälomaa. Mut voi olla, et tän loman jälkeen kaipaan lisää lomaa :D.