sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

DIY: Kuinka saada mies Suomeen - Valmisteluja ja kuulumisia

Olen mielessäni tätä postausta kirjoitellut jo viikon. Alkujaan tästä piti tulla synkkä ja ikävä ja surkea ja vaikka mitä, sillä viime ajat ovat olleet kovin ikäviä. Viime perjantaina kuitenkin kaikki muuttui yhtäkkiä paremmaksi tosin lähinnä vain minun päässäni.

Tässä ajatuksia viime aikojen tapahtumista, suunnitelmista mieheni saamiseksi Suomeen sekä tulevasta lomasta.

Koska, mitä, milloin, kuinka pitkä loma????

Huhtikuussa piti kertoa lomat työnantajalle. Suunnitelmissa oli että lähtisin Kurdistaniin 14.8 ja palaisin 9.9. Kaikki suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja iski "en osaa päättää" -vaihe. En enää muista milloin alkoi Irakissa tapahtua vähän enemmänkin, niin että uutiskynnys ylitettiin lähes päivittäin. Kyllä siinä ahdistus iski, miten se tulee vaikuttamaan Kurdistaniin. Yleensä olen lentoliput ostanut noin 2 kuukautta ennen matkaa. Tällä kertaa en pystynyt, kun mietin lähdenkö ollenkaan tai miten kauan aion olla matkassa, jos lähden. Kuten tavallista, mieheni on ollut rauhallinen. Ainoastaan kerran (muistaakseni kesäkuussa), mieheni sanoi, että älä osta lippuja vielä. Tosin se hetki meni aika nopeasti ohi.

Nyt mielessä on myös Kurdistanissa tulevat vaalit, joilloin itsenäisyydestä äänestetään. Seuraako siitä pelkästään ikäviä asioita, koska muut maat eivät itsenäisyydestä ole kovin innoissaan?

Yleensä en lue hirveästi ulkomaan (tai kotimaankaan) ikäviä uutisia, muuta kuin ehkä otsikot. Nyt kuitenkin minulla on ollut pakottava tarve niitä lukea ja sen olen huomannut olossakin. Olen miettinyt onko todella niin, että nyt on maailmalla tavallista levottomampaa vai luulenko vain, koska olen lukenut niin paljon uutisia?

Lopulta heinäkuussa sain päätettyä, että laitan lomaa säästöön 7 päivää ja loman aloituspäivän siirsin viikolla eteenpäin. Liput sain ostettua lopulta heinäkuun puolessa välissä.

Lentopelkoa?


Ei riittänyt, että ISIS riehuu Irakissa, vaan lentokonekin piti vielä ampua alas Ukrainassa. Kun keväällä kuulin, että Malesialainen kone oli kadonnut jossain tuolla kaukaa, se ei saanut minua hermostumaan. Mutta kun olin jo valmiiksi ahdistuksen kourissa ja kaikki tapahtui vielä niin lähellä ja niin julmasti, oli soppa taas valmis päässäni. Kun ahdistus kasvaa suureksi, ne alkavat siirtyä uniinikin. Pari yötä onnettomuuden jälkeen näin unta...

Ohjus osui taloon, jossa olin. Ei siinä mitään, uni jatkui toisaalla. Pommeja putoili muutamia aika lähelle, mutta ei siinä kuinkaan käynyt. Kukkulalla näin miehen, joka pommeja ampui ja lähdin sinne kävelemään. Kukkulan päällä oli muitakin ja kaikki olivat selvästi juhlatunnelmissa.

Herätessäni olo ei ollut mitenkään ahdistunut, joten ehkä unen tarkoitus oli kuitenkin rauhoittaa minua.

Viime viikolla näin uuden unen...

Olin mieheni kanssa lähdössä lentokoneella jonnekin. Mieheni oli turvana ja tukena. Koneessa tuli kuitenkin uutinen, että Moskovassa oli pudonnut kone.

Seuraavana päivänä uutisista sai lukea Malissa pudonneesta koneesta. Mali tai Moskova, melkein sama. Enneuniko?

Olen pelännyt, että näiden onnettomuuksien takia saan itselleni kehitettyä kunnon lentopelon, enkä pysty lähtemään mihinkään.

Miehenikin pelästyi Ukrainassa tapahtunutta onnettomuutta ja sanoi, että jos kone lentää Ukrainan yltä niin älä tule. Liput olin kuiten ostanut THY:ltä kaksi päivää ennen onnettomuutta. Hyvä niin, koska aivan heti onnettomuuden jälkeen en olisi pystynyt lippuja ostamaan ja loma olisi voinut siirtyä vielä kauemmaksi, koska hinnatkin alkavat jo nousta noin kuukautta ennen lähtöä.

Facebook sivuilla THY ilmoitti selvästi, ettei aio lentää Ukrainan yli:

"Turkish Airlines flights are currently being diverted away from Ukrainian airspace."

Oikeasti THY kuitenkin lentää Ukrainan länsi osan yli (Helsinki-Istanbul). Joka tapauksessa, länsi-Ukraina on ainakin vielä turvallista aluetta, mutta THY voisi olla hieman tarkempi siinä mitä tai miten asiat sanoo.

Flightradar on muuten hyvä sivusto lentojen vakoilusta kiinnostuneille. History kohdasta näkee mistä päin mikäkin lento on mennyt. Pitää vain tietää lentoyhtiö ja lennon numero.

Kun katselee Flightradar sivustolla Euroopan karttaa, huomaa oikeasti kuinka paljon lentokoneita on ilmassa samaan aikaan. Siinä sitten yrittää itselle selittää, että lentokoneen putoaminen, ei ole kovin yleistä. Järki ei tosin aina auta näissä asioissa. Toivottavasti kaiken vain unohtaa, kun on aika nousta koneeseen. Ennen lentäminen ei ole pelottanut, lähinnä se vain jännittää. Tosin nyt tällä hetkellä ei pelottaisi. Saa nähdä kuinka käy, kun on aika lähteä lomalle.

Aloittamisen vaikeus ja muita ongelmia

Mulla on ollut hirveitä vaikeuksia ottaa selvää asioista, kuinka saan mieheni Suomeen. Sitä on vain ahdistanut, kun ei ole ymmärtänyt mitään. Onneksi minulla on ystäviä, jotka lopulta saivat potkittua minuun vauhtia. Lisäksi olen mieheltäni saanut lakinaisen puhelinnumeron, jolta voi ihan suomeksi kysyä neuvoja. Huomattavasti ystävällisempi asenne kuin suomalaisilla, hän on siis kurdi. Suomalaisilla naama kääntyy aina väärinpäin kun kertoo asiansa. Tätä lakinaista en ole tavannut, vain puhunut puhelimessa, mutta kyllä äänestä kuulee paljon. Ja onhan tämä nainen tietysti joku tutun tuttu yllättäin :D.


Avioliittotodistus on ollut nyt käännettävänä täällä Suomessa, koska Suomessa asuva kääntäjä on todennäköisesti luotettavampi viranomaisten silmissä. Kääntäminen maksoi 65 euroa.

Mutta se ei ole kovin putkeen mennyt. Kääntäjä oli kovin huolimaton. Käännöksessä kun lukee, että mieheni on 56-vuotias! Ei siinä mitään, mutta kääntäjä oli sen jälkeen häipynyt lomalle, eikä yhteyttä häneen ole saatu. Toivottavasti kääntäjä ei ole poistanut käännöstään vielä koneeltaan, koska muuten hänellä on hiukan suurempi vaiva korjata virheensä.


Ankaran lähetystöstä olen yrittänyt saada jotain tietoa, mutta ihan helppoa sekään ei ole. Aina ei tiedä pitääkö sitä kirjottaa suomeksi vai englanniksi, jotta saisi edes jonkunlaisen vastauksen.

Laitoin ensin postia suomeksi osoitteeseen: consulate.dam(at)formin.fi, josta kukaan ei ole vieläkään vastannut eikä tuskin enää vastaakaan. Periaatteessa ei tarvitsekaan, koska vastaukset olen jo saanut. Kyselin mm. avioliittotodistuksen laillistamisesta Bagdadissa.

Koska en ollut varma tarvitseeko laillistamista varten varata aika Ankaran suurlähetystöön, lähetin postia osoitteeseen: appointment.ank(at)formin.fi. Varmuuden vuoksi kirjoitin postin suomeksi ja englanniksi. Sieltä posti olikin lähetetty eteenpäin ensiksi mainittuun osoitteeseen (consulate.dam(at)formin.fi), josta sitten vastattiin suomeksi. Sieltä vastattiin, että on ihan hyvä varata aika ja samalla kysyttiin onhan avioliitto laillistettu myös maassa, jossa meidät on vihitty. Vaikka yritin väittää vastaan (luonnevika :D), niin avioliittotodistus pitää laillistuttaa Bagdadin ulkoministeriössä ennen Ankaraan menoa. Yritin kovasti myös udella hieman tarkempaa osoitetta tai kenties henkilöä kelle tämän voisi lähettää. Kuka nyt Bagdadiin haluaa lähteä?

Mitään tarkempaa vastausta en saanut, mutta hän kysyi olisiko kenties jotain tuttua, joka asian voisi hoitaa. Siinä vaiheessa nousi kiukku, että mitä se oikein kuvittelee, että sieltäkin pitäisi jotain tuttuja vielä löytyä! Ennen kuin lähetin mitään kiukku viestiä takaisin kysyin mieheltäni, että tunteeko hän kenties sieltä jonkun. Hetken päästä mieheni ilmoitti, että kyllä hänen veljensä jonkun sieltä tuntee, joka asian voisi hoitaa. Siinä vaiheessa tajusin, että niin kurdeilla nämä tuttavapiirit ovat huomattavan isommat mitä itsellä, joten ei siitäkään olisi tarvinnut hernettä vetää nenään ihan heti :D.


Nyt mietin pitäisikö jo näin etukäteen lähettää avioliittotodistus ystävän mukana Kurdistaniin, jotta mieheni taas ehtii lähettää jonkun Bagdadiin laillistamaan avioliittotodistusta.

Kun leimat on saatu Bagdadista ja Ankarasta, tuon avioliittotodistuksen Suomen maistraattiin rekisteröitäväksi. Sen jälkeen mieheni menee jättämään oleskelulupahakemuksen Ankaran lähetystöön. Ja sitten vain odotellaan :).

Loma suunnitelmia

Nyt lomalla olisi tarkoitus lopulta myös juhlia häitä. Häihin en ole hetkeen uhrannut ajatustakaan, koska mielessä on ollut kaikkea muuta. Ja mitä sitä nyt turhaan stressaamaan häistä. Tosin pari yötä sitten näin unta...

Olin etsimässä täydellistä meikkivoidetta häihin. Ensimmäinen meikkivoide levittyi huonosti ja lopputulos oli kirjava. Toinen meikkivoide peitti huonosti ja iho punoitti sekä näppyjäkin ilmestyi jostain. Kolmas oli sitten paras. Sitten äiti jo huusikin, että äkkiä nyt, ollaan jo myöhässä. Kampaajan pitää vielä värjäti sinun hiuksetkin. Huusin sitten takaisin, että miksi ihmeessä, kun ei hiukset edes näy. 

Tästä unesta, jo huomaa, että huolet on onneksi siirtynyt hiukan parempiin aiheisiin :D.

Sitten loman lopuksi vielä pitäisi tosiaan suunnistaa Ankaraan bussilla. En nyt ole kovin innostunut tästä bussimatkasta, mutta lentoliput on sen verran kalliita, ettei lentämistä voi edes ajatella.

Toivottavasti kaikki menee nyt lomalla nappiin, eikä Ankaraan tarvitse enää mennä näissä asioissa. Laitoin siis varmuuden vuoksi 7 päivää lomaa säästöön jos tulee ongelmia. Tosin nyt kuitenkin on jo muita suunnitelmia mihin käytän tämän loman ;).

Ihan jo pian

Aika jännittävää. Ensi kesänä mieheni tulee Suomeen. Nyt kun se on jo niin lähellä, niin olen alkanut enemmän ja enemmän odottaa miestäni. Ja haaveilulla ei ole rajaa. Vuosi sitten kaikki oli vielä tuolla kaukaa tulevaisuudessa, eikä sitä osaa aina ihan niin kauas edes katsoa. Mutta nyt, enää alle vuosi ♥.

Kuten alussa sanoin perjantaina kaikki muuttui paremmaksi. Mitä siis tapahtui torstain ja perjantain välisenä yönä? Torstaina olin aivan maassa ja illalla olo vielä paheni, kun äiti käväisi kylässä ja taas kerran ilmaisi selvästi huolensa. Perjantai aamuna ennen töihin lähtöä ehdin puhella mieheni kanssa. hän oli valvonut koko yön ja kertoi rukoilleensa puolestani. Ihana mieheni ♥.

Eid Mubarak

Tänään on tullut aherrettua keittiössä uuniin hohkatessa vieressä ja vielä paastoten. Ei kovin kiva yhdistelmä, mutta kyllä se aika on kulunut ainakin nopeammin kuin jos olisi laiskotellut.

Tänään tosiaan Ramadan päättyy eli maanantaina juhlitaan Eid al-Fitriä. Nyt jo odottelen uutta Ramadania :D.

Eid Mubarak

maanantai 21. heinäkuuta 2014

"Kevyempi" suklaakakku sekä kahden raaka-aineen suklaakakku

Nyt on vuorossa mun lempi postaus eli tuplasti suklaakakkua ;D.

Nauttikaa :)


Kahden raaka-aineen suklaakakku

6 annosta

3 kananmunaa
165 g suklaata

Vuoraa halkaisijaltaan 15 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Laita uuni lämpeämään 170 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset erillisiin kulhoihin. Laita valkuaiset jääkaappiin. Paloittele suklaa kulhoon ja sulata se miedolla lämmöllä (60 astetta) vesihauteessa. Kun suklaa on jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sekoita. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, kunnes vaahto on niin kiinteää, että voit kääntää kulhon ylösalaisin ilman, että vaahto putoaa. Lisää 1/3 vatkatusta valkuaisvaahdosta (marengista) suklaataikinaan ja sekoita hyvin vispilällä. Lisää sitten asteittain loput marengista puolet kerrallaan, jatkuvasti lastalla sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja napauta vuokaa kevyesti pöytää vasten, näin ilmakuplat lähtevät. Paista 170 asteessa 30 – 40 min.



Tämä ohje löytyi Herkkusuiden sivuilta. Videon mukaan suklaa näyttäisi olevan maitosuklaata. Itse käytin lähes kokonaan Pandan tumma suklaa (50 %) levyn sekä loput laitoin Lindt Excellence 70 % suklaata.

Jotenkin onnistuin pilaamaan valkuaiset, enkä saanut vatkattua sitä kovaksi vaahdoksi. Lisäsin keltuaiset suklaan joukkoon ennen valkuaisten vaahdottamista. Kun vaahto oli lopulta valmista (otin uudet valkuaiset), suklaa keltuaismössö oli muuttunut hieman liian kiinteäksi. Taikinasta ei tullut yhtään niin juokseva, mitä videossa näkyi. Mutta se ei tuntunut haittaavan.

Ohjeen mukaan kakusta tulee kuusi annosta, mutta itse olen pienempiä paloja nautiskellut, koska tumma suklaa on sen verran tuhdimpaa. Kaloreita yhdessä annoksessa (1/6) on 200, riippuen tietysti suklaasta.

Tässä vielä video:


"Kevyempi" suklaakakku



Pohja
3 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
150 g sulatettua margariinia
1 ½ dl kuumaa vettä
2 munaa

Kuorrutus
50 g voita tai margariinia
1 ½ dl tomusokeria
½ dl kermaa
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja korppujauhota tasapohjainen sokerikakkuvuoka tai irtopohjavuoka (pohjalle voi laittaa vielä ensin leivinpaperi). Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rikotut munat ja lopuksi sulatettu rasva ja kuuma vesi. Sekoita ja kaada vuokaan. Paista 175 °C vähintään 50 min. 

Mittaa kuorrutuksen aineet kattilaan. Kuumenna sekoittaen kunnes seos kiehahtaa. Kumoa kypsä kakku ja kaada kuuma kuorrutus kuuman kakun päälle. Jäähdytä ja tarjoile seuraavana päivänä.


Tämän ohjeen olen joskus aikoja sitten ottanut jostain lehdestä. Siinä luki, että tämä olisi jotenkin kevyempi versio suklaakakusta. No en sitten tiedä, mutta hyvää se ainakin on, kun olen tätä jo niin monesti tehnyt.

Mulla jostain syystä jäi kuorrutuksesta kokonaan kerma pois. Ihmettelinkin miksi kuorrute ei imeytynyt kakun sisälle kuten ennen. No eipä se hirveästi haitannut makua. Kakusta olisi tosin voinut vaan tulla hieman kosteampi.
1 dl sokerista korvasin yhdellä desilitralla steviaa.

Sama ohje löytyy muistaakseni Sunnuntai gluteeniton jauhoseospussista. Sitä reseptiä kokeili yksi työkaverini ja maistuu aivan samalta.


Makoisaa viikon alkua ja siunattua Laylat al-Qadrta.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Ramadan paastopäiväkirja osa 2

Ensimmäinen viikko meni sen verran hyvin, joten pakkohan hiukan takapakkia piti tulla seuraavalla 1,5 viikolla. Olen ikävöinyt tavallista enemmän miestäni, sillä hän ei hirveästi ehtinyt linjoille viikko sitten. Ja kun se ikävä iskee, ei siinä kykene mitään järkevää tekemään, vaikka aikaa olisi. No loppuviikko taas on mennyt stressin parissa, samoin viikonloppu ja tämäkin viikko enemmän tai vähemmän. Mielessä on pyörinyt tuleva matka, oleskelupa asiat ja avioliiton laillistaminen. Töissä on onneksi ollut helppoa puuhaa, niin siinä sivussa on ehtinyt ajatella ja hoitaa omiakin asioita. Alkuviikosta alkoi jo palaset loksahtaa paikoilleen, mutta eilen töksähti taas, niin omissa asioissa kuin töissäkin. Avioliitto pitää ehkä laillistaa Bagdadin ulkoministeriössä ja se on hiukan ongelma. Mutta katsotaan miten asiat etenee, pitää vielä kysellä lisää. On kyllä ollut hermoja raastavia päiviä viime aikoina.

No mutta sitten itse asiaan. Ruoanlaitton on jäänyt hiukan vähiin, joten postauksen lopusta löytyy vain kaksi esimerkkiä, siitä mitä olen syönyt. Muina päivinä olen ottanut ruokaa pakkasesta. Pakasteesta on löytynyt currybroilerkeittoa, broileriohra vuokaa ja mussakkaa helpottamaan kokkailua. Keiton perunat olivat tosin hieman kärsineet pakastuksesta, mutta kyllä se silti ihan syötävää oli.

Paasto on antanut oivallisen tilaisuuden tutkia itseään ja huomata miten terveellinen tai epäterveellinen ruoka vaikuttaa elämään. Sekä kuinka muut asiat vaikuttavat ruokahaluun.

Stressin takia olen huomannut olevani nälkäisempi illalla tai ehkä enemmänkin janoisempi. Sillä kun rikon paaston kolmella taatelilla ja vedellä, "nälkä" helpottaa heti ja sitä jaksaisi ilman ruokaa vielä pidemmällekin.

Olen huomannut myös, että nälkä ei tee minusta sen kiukkuisempaa tai helpommin ärtyvää, vaan siihen vaikuttaa liian vähäinen uni. Nyt Ramadanin aikana sitä on tosin tullut nukuttua jonkin verran enemmän kuin tavallisesti, vaikka yöllä onkin tullut oltua hereillä noin tunnin verran.

Pienoisia ongelmiakin on ollut, jos niitä nyt ongelmiksi voi kutsua. Tosin niillä ei välttämmättä ole mitään tekemistä paaston kanssa. Ensimmäisen paastoviikon jälkeen ilmestyi finnejä (niitä ei yleensä ole e-pillereiden takia), mutta onneksi ne olivat aika huomaamattomia ja lähtivät pois noin viikossa. Noin viikko sitten suupieleen ilmestyi haava, mutta sekään ei montaa päivää vaivannut toisin kuin yleensä. Mahakaan ei toimi ehkä niin hyvin, tosin eipä se ole ennenkään, joten muutosta huonompaan ei ainakaan ole. Valitusta ei ainakaan kuulu kuten yleensä.

Edellisaamuna Suhoor aikana kävi pieni vahinko, kun join vettä Fajr rukouksen jälkeen. Kännykkä oli äänettömällä, enkä tajunnut että oli jo Fajr rukouksen aika. Onneksi vahinkoja ei lasketa.

Varovainen saa olla myös ruokaa laittaessa ja varsinkin leipoessa. Kuin automaattisesti käsi suuntaa kohti suuta, jotta voisi vähän vain maistaa sitä taikinaa, joka tipahtaa sormenpäähän. Siksi leipominen paaston aikana ei ole kovin kivaa, koska taikinan maistelu jää kokonaan pois :D. Viikonloppuna kuitenkin leivoin kaksi suklaakakkua, kun oli ihan pakko. Tästä innosta syntyikin 2 raaka-aineen suklaakakku sekä hyväksi todetulla reseptillä tehty suklaakakku. Reseptiä näistä voisin laittaa vähän myöhemmin.

Reilu viikko sitten kävin myös ulkomaalaisessa kaupassa ihastelemassa kaikkea maailman herkkuja. Sieltä tarttui mukaan jauhelihaa ja mausteseospussi (Chappli Kabab) shftaa varten. Tosin aivan pakko oli ostaa myös ihanaa baklavaa. Koska kaupassa meni kovin myöhään, kiirehdin kotiin ruokaa laittamaan ja meinasi siinä kiireessä rukoilut unohtua kokonaan.

Paaston aikana vatsalaukku pienenee. Jo ensimmäisinä päivinä huomasin sen, ettei sitä ruokaa nyt vaan mahdu enempää mahaan. Ostin tosiaan kaksi pientä baklavaa ja kyllä niiden syöminen oli sitten vaikeaa. Maha oli aivan täynnä ruuasta, kauheasti silti teki mieli syödä, mutta yksinkertaisesti ei vaan pystynut syömään. Myöhemmin sain sitten lähes puolikkaan baklavan syötyä ja oli niin nannaa :P.

Toinen tekemäni suklaakakku sisälsi sokeria. Kun söin kakkua tuntui, että maha kadotti täydenolon tunteen ja sitä kakkua olisi vaan voinut syödä lisää. Olen tosin ennenkin huomannut, että minulla on kaksi mahaa; se mihin ruoka menee ja se minne makeat herkut menevät. Tietysti jossain vaiheessa se makeakin maha täyttyy.


Tässä vielä pari esimerkkiä aterioistani: 


Suhoor

kaurapuuroa + maitoa, Pirkka auringonkukkaleipä + margariinia + tammenlehtisalaatti + 2 siivua juustoa, taateli, 3-5 dl vettä, banaani, luumu, luonnonjugurttia


Aamupala on jämähtänyt lähes samaan joka ikinen aamu. Pähkinöitä ei ole enää aamuisin tullut syötyä, eikä vaihteluakaan ole niin kuin alussa. Luonnonjogurttikin menee alas ihan sellaisenaan. Auttaa kuulemma pahanhajuiseen hengitykseen. En sitten tiedä toimiiko :D.


Iftar 4

Aluksi: 6 shftaa (jauhelihapihvi) + 2 kpl uusia perunoita, 2,5 dl maitoa, 2 porkkanaa, 15 cm kurkkua

Myöhemmin vaihdellen: ¼ hunajamelonia, 1-2 luumua, mansikoita

1/2 baklava sekä vettä 7-10 dl vettä


Teki hirveästi mieli tehdä pitkästä aikaa shftaa. Viime kerroilla se ei oikein onnistunut, mutta tällä kertaa meni jo aika nappiin. Muokkasin ohjetta hieman paremmaksi. Ohje löytyy täältä. Salaisuus ehkä on juuri se öljyssä paistaminen sekä tuoreeltaan syöminen. Seuraavana päivänä ja pakastuksen jälkeen ne maistuvat vain ihan hyviltä. Chappli Kabab mausteseosta ostin juuri shftaa varten. Vaihtoehtoja oli monia, mutta ajattelin tämän sopivan parhaiten. Hirveästi en uskaltanut maustetta laittaa, sillä pelkäsin sen olevan liian tulista. Ei kuitenkaan ollut, joten ensi kerralla voisi laittaa enemmän (1-2 tl).

Tämän aterian jälkeen oli liian täysi olo, mutta shfta oli vain niin hyvää. Kahtena peräkkäisenä päivänä söin tällä tavalla ja seuraavina iltoina huomasi olevansa paljon väsyneempi. Liian rasvainen ruoka ja täysi olo väsyttävät siis myös seuraavana päivänä. Nyt kuitenkin kun olen pakkasesta shftaa ottanut, niin väsyttävää oloa ei ole tullut.

Chappli Kabab mausteseos

Iftar 5

Aluksi: Pinaattikalkkunalasagne, 2,5 dl maitoa, 2 porkkanaa, 15 cm kurkkua, 2 pikku tomaattia, raejuustoa, tattarileipä (itse tehty) + margariini + juustoviipale

Myöhemmin: ¼ hunajameloni, nektariini

Suklaakakkua ja mansikoita sekä vettä 7-10 dl vettä


Tätä lasagnea olen nyt tehnyt kaksi kertaa ja se ei tunnu olevan yhtään niin raskasta kuin tavallinen. Laittelen myöhemmin reseptiä tästäkin.



Mun paastoaminen loppui pakotetusti tähän tältä erää. Töistä kotiin tultua rikoin paaston taateleilla ja vedellä. Jatkossa kun tulee kotiin huutavassa nälässä, voisikin ihan ensiksi ottaa ison lasin vettä ja muutaman taatelin, jotta se pahin nälkä menee ohi. Sillä tavalla voisi ehkä välttää, ettei sieltä kaapista ota mitä vain, vaan söisi kunnon ruokaa. Kotona olin ennen neljää ja vasta kuuden jälkeen sitten söin.

Jotenkin hassu olo tuli, kun ei oikein millään olisi halunnut rikkoa paastoa. Tähänkin rytmiin tottui jo. Takana on siis 18 paastopäivää. Ramadanin lopussa olisi vielä mahdollisuus paastota 3-5 päivää. Nyt mietin pitäisikö vielä ensi yönä kuitenkin tavan mukaan nousta syömään aamupala :D. Nää muutokset on kyllä vaikeita, kun nyt ei millään haluaisi palata normaaliin rytmiin. Huomisesta ruuastakaan ei ole oikein tietoa. Tekisi mieli syödä jotain kevyttä töissä, mutta eipä nyt oikein ideaa ole mitä söisi.

Mukavaa Ramadanin jatkoa :)